Gunnar on kotona!
Pääsin tapaamaan Gunnaria sisaruksineen ensimmäisen kerran muutamaa viikkoa ennen luovutusta. Pentuja oli yhteensä yhdeksän ja kasvattaja oli niistä valikoinut kolme potentiaalista pentua minulle arvioitavaksi. Kerkesin tavata pennut yhteensä kolme kertaa ennen lopullisen valinnan tekemistä. Kaikki olivat hyvin hurmaavia, reippaita ja sosiaalisia pentuja, kuten labradorinpennun kuuluukin olla. Viimeinen tapaaminen oli kaikille pennuille uudessa paikassa, mutta koko pentue tutki innokkaasti uusia nurkkia. Ne olivat kiinnostuneita leluista eikä niitä jännittänyt erilaiset alustat tai hallilla erikoisesti kaikuva ääni.
Gunnar erottui joukosta rakenteensa ja reippautensa vuoksi. Se oli vähän pienempi kuin veljensä ja hakeutui aktiivisesti ihmisen seuraan. Se ei myöskään väsynyt heti, vaan oli viimeisten joukossa leikkimässä ja tutkimassa ympäristöään. Syliin se kuitenkin rauhoittui hienosti <3
Uudessa hoitokodissa Gunnarin on tarkoitus asua ja kouluttautua seuraavat 2-3 vuotta avustajakoiraksi. Se kulkee mukanani Kemiöön Axxeliin joka päivä opiskelemaan, sen kouluttamiseen osallistuvat myös Axxelin eläinpuolen oppilaat. Aika näyttää tuleeko siitä avustajakoiraa eli riittääkö sillä motivaatio tai tuleeko koulutukseen jotain muuta mutkaa matkaan. Projektiin lähdetään mukaan kuitenkin luottavaisin mielin!
Ensimmäisenä uudessa kodissa oli edessä perheeseen tutustuminen. Minulla on kaksi muuta koiraa, harrastuskaverit cane corso Bruno ja amstaffi Frans sekä kissa Vilma. Vilma sai ensimmäisenä pusun ja poikiin tutustuttiin ensin varovaisesti häkin läpi. Sen jälkeen pojat sai tutustua Gunnariin yksi kerrallaan vapaana. Kokoero on vielä niin hurja, ettei näitä voi valvomatta jättää vaikka pennun tapaaminen meni muutoin ongelmitta. Frans on sosiaalinen ja rakastaa reippaasti kaikkia, Bruno taas on pidättyväisempi. Mielenkiintoista on nähdä miten tämä kolmikko laumautuu.
Ensimmäisenä opeteltavana asiana meillä on edessä nimen opettelu. Gunnar on labbismaisesti hyvin ahne eli ruoka tuntuu kelpaavan :D Nimeä yhdistetään sekä kädestä tulevaan ruokaan, että ruoka-aikoina kupista annettavaan. Seuraavaksi lähdetään ehdollistamaan naksutinta ja harjoittelemaan muita tärkeitä taitoja kuten rauhoittumista, luoksetuloa ja kontaktia.
Mutta kaikkein tärkein asia mitä seuraavien viikkojen aikana yhdessä tehdään on sosiaalistaminen! Pyrin joka päivä miettimään pennulle jonkin uuden asian, paikan tai ihmisen mihin tutustutaan, tärkeintä on saada positiivisia kokemuksia uusista asioista. Avustajakoiran tuleva työympäristö voi vaihdella todella paljon eli on tärkeää saada pennulle monipuolisesti erilaisia kokemuksia.
Tästä se lähtee, ensimmäinen viikko yhdessä!